Asia koski lääke-edustajan irtisanomista tietojen perusteella, jotka oli hankittu hänen käyttöönsä luovutettuun autoon asennetusta maantieteellisestä paikannusjärjestelmästä. EIT tutki, oliko valtio ylittänyt harkintavaltansa, kun riita-asiassa oli sallittu käyttää auton paikannustietoja todisteena.

EIT totesi aluksi, että valittaja oli tiennyt, että yritys oli asentanut hänen ajoneuvoonsa GPS-järjestelmän, jonka tarkoituksena oli seurata hänen matkansa aikana kuljettuja matkoja ammatillisessa toiminnassa ja soveltuvin osin myös yksityismatkoilla. EIT myös totesi, että Guimarãesin muutoksenhakutuomioistuin oli ottanut huomioon vain kuljetettuihin etäisyyksiin liittyvät maantieteelliset tiedot, ja se oli pienentänyt valittajan yksityiselämään tunkeutumisen laajuutta (“reduced the extent of the intrusion into the applicant’s private life”) siihen, mikä oli ehdottoman välttämätöntä tavoitellun laillisen tavoitteen saavuttamiseksi, nimittäin seurata yhtiön menoja.

EIT katsoi, että Guimarãesin muutoksenhakutuomioistuin oli tarkastellut yksityiskohtaisesti valittajan oikeutta yksityiselämänsä kunnioittamiseen ja hänen työnantajansa oikeuden varmistaa yrityksen moitteeton toiminta, ottaen huomioon yrityksen laillisen tavoitteen eli työnantajan oikeuden valvoa menojaan. Näin ollen valtio ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa tässä tapauksessa. EIT katsoi, etteivät kansalliset viranomaiset olleet laiminlyöneet positiivista velvollisuuttaan suojella valittajan oikeutta hänen yksityiselämänsä kunnioittamiseen.

EIT:n 4. jaosto katsoi, ettei EIS 8 artiklaa (ään. 4-3) eikä EIS 6 artiklaa ollut rikottu.

EIT:n 4. jaoston ratkaisu 13.12.2022

Lähde: https://www.edilex.fi/uutiset/80720