Euroopan unionin komissio on vaatinut unionin tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 21, SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklan sekä Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 28, 31, 36 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan,
– koska se on vahvistanut, että ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevien tietojen antamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä tai lomakkeen 720 toimittamisesta myöhässä seuraa, että kyseinen varallisuus luokitellaan perusteettomiksi pääomatuloiksi, joiden osalta ei voida vedota vanhentumiseen
– koska se on määrännyt automaattisesti 150 prosentin suuruisen suhteellisen sakon sovellettavaksi siinä tapauksessa, että ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevien tietojen antamista koskevaa velvollisuutta on laiminlyöty tai lomake 720 on toimitettu myöhässä, ja
– koska se on määrännyt ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevien tietojen antamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä tai lomakkeen 720 toimittamisesta myöhässä kiinteämääräisiä sakkoja, jotka ovat ankarampia kuin seuraamukset, joista säädetään samankaltaisia rikkomuksia koskevissa yleisissä säännöissä.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta tuomiossa 27.1.2022 nro C-788/19
”58 Verotuksesta annetun lain 18 lisäsäännöksen mukaan verovelvollisten on toimitettava veroviranomaisille kaikki tiedot, jotka koskevat heidän ulkomailla olevia omaisuuseriään tai oikeuksiaan ja joita ovat muun muassa heillä Espanjan alueen ulkopuolella oleva kiinteä omaisuus, pankkitilit, arvopaperit, varat, osuudet tai oikeudet, jotka edustavat kaiken tyyppisten yksikköjen yhtiöpääomaa, omaa pääomaa tai varallisuutta, sekä henki- tai työkyvyttömyysvakuutukset. Se, että verovelvollinen ilmoittaa verohallinnolle puutteellisia, epätäsmällisiä tai virheellisiä tietoja, jättää toimittamatta vaaditut tiedot tai ei toimita niitä määräajassa tai säädetyllä tavalla, on verorikkomus, josta seuraa 5 000 euron suuruinen kiinteämääräinen sakko kustakin puutteellisesta, epätäsmällisestä, virheellisestä tai väärästä tiedosta tai tietoryhmästä, jolloin vähimmäissakko on 10 000 euroa, ja 100 euroa kustakin tiedosta tai tietoryhmästä, joka on ilmoitettu myöhässä tai jota ei ole ilmoitettu sähköisesti silloin, kun tätä on vaadittu, jolloin vähimmäissakko on 1 500 euroa.
59 Verotuksesta annetun lain 18 lisäsäännöksessä säädetään myös, että näitä sakkoja ei voida kumuloida niiden sakkojen kanssa, joista säädetään tämän lain 198 ja 199 §:ssä, joissa määritetään yleisesti seuraamukset, joita sovelletaan verovelvollisiin, jotka eivät noudata ilmoitusvelvollisuuksiaan tai noudattavat niitä puutteellisesti, myöhässä tai säädettyjä muotoja noudattamatta. Näiden säännösten mukaan – kun verohallinnolle ei aiheudu välitöntä taloudellista vahinkoa – siitä, että ilmoitusta ei tehdä asetetussa määräajassa, rangaistaan erityistapauksia lukuun ottamatta 200 euron suuruisella kiinteämääräisellä sakolla, jonka määrää alennetaan puolella siinä tapauksessa, että verovelvollinen esittää ilmoituksen myöhässä mutta ilman veroviranomaisten etukäteen esittämää pyyntöä. Puutteellisen, virheellisen tai väärän ilmoituksen tekemisestä puolestaan rangaistaan 150 euron kiinteämääräisellä sakolla, ja muussa kuin määrätyssä muodossa tehtävästä ilmoituksesta 250 euron kiinteämääräisellä sakolla.
60 Edellä esitetystä seuraa, että verotuksesta annetun lain 18 lisäsäännöksessä säädetään seuraamuksia sellaisten pelkkien ilmoitusvelvollisuuksien tai puhtaasti muodollisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, jotka liittyvät siihen, että verovelvollisella on omaisuutta tai oikeuksia ulkomailla, siten, että määrätään erittäin suuria kiinteämääräisiä sakkoja, kun niitä sovelletaan kuhunkin kyseessä olevaan tietoon tai tietoryhmään, kun sakon alaraja on tapauksen mukaan 1 500 tai 10 000 euroa ja kun sakon kokonaismäärälle ei ole asetettu ylärajaa. Nämä kiinteämääräiset sakot ovat lisäksi päällekkäisiä lain nro 7/2012 1 lisäsäännöksessä säädetyn suhteellisen 150 prosentin suuruisen sakon kanssa.
61 Edellä esitetystä seuraa myös, että näiden kiinteämääräisten sakkojen määrä on ylimitoitettu suhteessa verovelvollisille verotuksesta annetun lain 198 ja 199 §:n nojalla määrättävien sakkojen määrään, jotka vaikuttavat vertailukelpoisilta edellisiin sakkoihin nähden siltä osin kuin niillä määrätään seuraamuksia sellaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, jotka ovat samankaltaisia kuin verotuksesta annetun lain 18 lisäsäännöksessä säädetyt velvollisuudet.
62 Nämä ominaispiirteet ovat riittäviä osoittamaan, että kyseisessä säännöksessä määrätyillä kiinteillä sakoilla otetaan käyttöön pääomien vapaan liikkuvuuden suhteeton rajoitus.
63 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 63 artiklan ja ETA-sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan,
– koska se on säätänyt, että ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättäminen tai sen noudattaminen puutteellisesti tai myöhässä johtaa siihen, että näiden varojen arvoa vastaavia ilmoittamatta jätettyjä tuloja verotetaan perusteettomina pääomatuloina ilman, että käytännössä olisi mahdollista vedota vanhentumiseen
– koska se on liittänyt ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen tai sen noudattamiseen puutteellisesti tai myöhässä sakon, jonka suuruus on 150 prosenttia kyseisten omaisuuserien tai oikeuksien arvoa vastaavista summista lasketusta verosta ja joka voi olla päällekkäinen kiinteämääräisten sakkojen kanssa, ja
– koska se on liittänyt ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen tai sen noudattamiseen puutteellisesti tai myöhässä kiinteämääräiset sakot, joiden määrä on ylimitoitettu verrattuna samankaltaisista rikkomuksista puhtaasti valtion sisäisessä asiayhteydessä määrättyihin seuraamuksiin ja joiden kokonaismäärälle ei ole asetettu ylärajaa.
Oikeudenkäyntikulut
64 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Espanjan kuningaskunnan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu, Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 63 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan,
– koska se on säätänyt, että ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättäminen tai sen noudattaminen puutteellisesti tai myöhässä johtaa siihen, että näiden varojen arvoa vastaavia ilmoittamatta jätettyjä tuloja verotetaan perusteettomina pääomatuloina ilman, että käytännössä olisi mahdollista vedota vanhentumiseen
– koska se on liittänyt ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen tai sen noudattamiseen puutteellisesti tai myöhässä sakon, jonka suuruus on 150 prosenttia kyseisten omaisuuserien tai oikeuksien arvoa vastaavista summista lasketusta verosta ja joka voi olla päällekkäinen kiinteämääräisten sakkojen kanssa, ja
– koska se on liittänyt ulkomailla sijaitsevia omaisuuseriä ja oikeuksia koskevan tietojenantovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen tai sen noudattamiseen puutteellisesti tai myöhässä kiinteämääräiset sakot, joiden määrä on ylimitoitettu verrattuna samankaltaisista rikkomuksista puhtaasti valtion sisäisessä asiayhteydessä määrättyihin seuraamuksiin ja joiden kokonaismäärälle ei ole asetettu ylärajaa.
2) Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.”
Lähde: https://www.edilex.fi/uutiset/73947
Lisätietoa: https://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2022-01/cp220018en.pdf