Asiassa oli kysymys siitä tuliko A:n toimeksiantosopimuksen perusteella tapahtuneeseen työskentelyyn X Oy:lle soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että ratkaistaessa työeläkevakuuttamisessa sovellettavaa lakia on keskeistä arvioida, täyttyvätkö kaikki työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit. Asianosaisten välisellä sopimuksella ei yksin ole ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. A:n työskentelyn tosiasialliset olosuhteet viittasivat työsuhteeseen, joten vakuutusoikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioiden, että A:n X Oy:n lukuun tekemä työ on ollut työsuhteessa tapahtunutta työskentelyä ja se on siten kuulunut työntekijän eläkelain soveltamisalaan.
Vakuutusoikeus totesi, ettei asiassa ollut tullut esiin yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, kuten toiminnan itsenäisyyttä ja vapautta sekä taloudellista sitoutumista toimintaan. A:n työskentelyn tosiasialliset olosuhteet olivat viitanneet työsuhteeseen. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella asiaa kokonaisuutena arvioiden, että A:n 1.7.2018 alkaen X Oy:n lukuun tekemä työ oli ollut työsuhteessa tapahtunutta työskentelyä ja se oli siten kuulunut työntekijän eläkelain soveltamisalaan.
Lähde: https://www.edilex.fi/uutiset/80152